*

Terhi Koulumiehen blogi

Seksuaalikäyttäytymisen kehityshistoria naistenpäivänä

Luin tässä naistenpäivän kunniaksi Christopher Ryanin ja Cacilda Jethan kirjan "Paritellen, seksuaalikäyttäytymisen kehityshistoria" (Docendo 2011). Sen kirjoittajat käyvät läpi ihmisen historiaa siitä lähtien, kun laskeuduimme apinoina puusta. He päätyvät siihen, että ihminen on luonnostaan moniavioinen. Lisäksi he toteavat, että miehet saavat eniten seksiä matriarkaalisessa yhteiskunnassa, mistä tämänpäiväinen kytkös naistenpäivään ja tasa-arvon teemaan...

Teos valottaa ihmiskunnan historiaa  apinoista lähtien. Sen mukaan kaikki yksiavioidet apinat asuvat puissa ja kaikki muut, ihmisiä lähinnä olevat lajit ovat moniavioisia. Moni meistä luulee, että ihmisen lähin serkku on simpanssi. Ilmeisesti vääinkäsitys johtuu siitä, että tutkijat löysivät simpanssit ennen bonoboja, jotka ovat ihmiselle vielä hieman läheisempiä kädellisiä ihmisapinoita.

Simpanssien ja bonobojen isoin ero on niden yhteiskuntajärjestelmässä. Bonobot elävät matriarkaalisissa eli naisten hallitsemissa yhteisöissä. Ne ovat tasa-arvoisia ja niitä yhdistävät pääasiassa naaraiden väliset sidokset, mutta myös naaraiden ja urosten väliset ystävyyssuhteet. Bonoboilla ei ole virallisia vallan rituaaleja, kuten statuksella rehentelyä, eikä hierarkiaa kuten simpansseilla. Yksilöiden välit perustuvat melkein kokonaan kiintymyssuhteisiin, joita seksi vahvistaa monien eri bonobojen kesken.

Bonobot ovat rauhaa rakastavampia kuin simpanssit, joiden on uskottu olevan sotajalalla keskenään. Bonoboilla naapuriyhteisötkin elävät sovussa. Urosten stressitasot ovat matalat ja aggressioita on hyvin vähän. Tutkijat arvelevat sen johtuvan siitä, että ne "saavat" niin paljon kuin ikinä haluavat ja vaihtelevasti eri kumppanien kanssa, jopa monissa eri asennoissa. Seksi on niille päivittäinen ajanviete ja ne harrastavat sitä kuulemma vähentääkseen jännitystä, edistääkseen aterioiden jakamista, vähentääkseen stressiä matkustaessa ja lujittaakseen ystävyyssuhteita.

Antropologit ovat huomanneet samantyyppisen asetelman tutkiessaan myöhemmin matriarkaalisia ihmisyhteisöjä. Kiinassa eli keskiajalla mosuo-yhteiskunta, joka oli äitilinjainen maanviljelyskansa, jossa omaisuus perityi äidiltä tyttärelle. Sukukypsäksi tultuaan tyttö sai oman makuuhuoneen ja vapauden tavata siellä miespuolisia vieraita. Sitoutumista ei odotettu. Jos lapsia syntyi, ne kasvatettiin äitinsä talossa. Miehellä oli isänvastuu sisartensa lapsista, ei siis rakastajattarensa saamista lapsista ja myös äiien veljet auttoivat lasten hoitamisessa. Loogista, koska kysymys lapsen isyydestä oli epäselvempi kuin äitiys. Kodeissa ei ollut sallittua puhua rakkaudesta tai romanttisista suhteista, ihmisillä oli oikeus tehdä mitä halusivat keiden kanssa halusivat, mutta heidän odotettiin kunnioittavan toistensa yksityisyyttä. Miehet nukkuivat naisten omistamissa ja ylläpitämissä taloissa. Lopulta kommunistit pakottivat mosuot luopumaan vanhoista tavoistaan.

Yhtä matriarkaalista yhteiskuntaa antropologit luulivat ensin patriarkaaliseksi järjestelmäksi. Indonesiassa elävillä minangkabau-yhteisössä miehillä näytti olevan niin leppoisat ja miellyttävät olot, että he päättelivät ensin virheellisesti, että sen täytyi olla miesten hallitsema. Miehet lekottelivat siellä rentoutuneina ja naiset jopa tarjosivat heille ruokaa, ennen kuin söivät itse. Iloista seksiä oli kaikilla (ei siis vain muutamalla johtavalla alfa-urkoksilla, vaan aivan kaikilla yhteisön miehillä) eli samoin kuin mosuoilla ja bonoboilla, ilman sitoutumista ja moniavioisesti. Yhteisö oli kuitenkin naisten hallitsema, he valvoivat maan periytymistä ja miehet muuttivat naisten talouksiin asumaan.

Systeemiä ei meinattu tunnistaa naisvaltaiseksi, koska miespuoliset tutkijat luulivat matriarkaalisen järjestelmän merkitsevän vastakohtaa patriakaaliselle, että naiset sortaisivat miehiä. Todellisuudessa ihmiset toimivat siellä yhteistyössä ja tavoittelivat yhteistä hyvää. Yksilöiden nauttima arvostus ei perustunut valtasuhteisiin vaan arvostusta saivat ne, jotka tulivat hyvin toimeen muiden kanssa ja edistivät yhteistä hyvää. Naisten itsensä mielestä kumpikaan sukupuoli ei ollut siellä vallassa, eivätkä he edes kysyttäessä ymmärtäneet, miksi asian selvittäminen tuntui olevan tutkijoille kovin tärkeää.

Tutkijat ovat todenneet, että "yhteisöt, joissa naisilla on paljon itsenäisyyttä ja auktoriteettiä, ovat yleensä erittäin miesystävällisiä, rentoja, suvaitsevaisia ja seksikkäitä", varsinkin, jos naiset vielä "saavat ilmaista itseään ja seksuaalisuuttaan ilman häpeän tai vainon pelkoa". Ehkä tämä havainto saa miehet kääntymään ainakin feministeiksi? Sanahan tarkoittaa pelkkää pyrkimystä molempien sukupuolten tasa-arvoon ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin elämässä, eikä edes tuota ylläkuvattua, miehille poikkeuksellisen mukavanoloista naisten hallitsemaa maailmaa.

Paritellen-kirjan mukaan ihmiselle luontainen moniavioisuus menetti asemansa maanviljelyksen yleistymisen myötä. Silloin tuli olennaiseksi maan ja muun omaisuuden periytyvyyden tarkka säännöstely. Avioliitto onkin ollut pitkälti taloudellinen sopimus puolisoiden sukujen välillä. Nykyään yhä useampi pari tekee kuitenkin ennen naimisiin menoa avioehdon. Myöskään mies ei ole enää perheen elättäjä, kun naiset ovat koulutettuja ja käyvät töissä itsenäisesti. Avioliitto-instituution korostamalla yksiavioisuudella on yhä selvemmin kulttuurinen ja symbolinen merkitys ihmisten elämässä, rituaalinen sitoutuminen toiseen ihmiseen. Olen sattumalta itsekin menossa naimisiin ensi kesänä avomieheni kanssa, hääkirkko on varattu kesäkuuksi :)

Siksipä tuon Paritellen-kirjan loppu lievästi sanottuna hämmästyttää. Kirjoittajat ovat käyttäneet valtaosan sivuista sen todistelemiseen, kuinka ihmisen kummatkin sukupuolet ovat luonnostaan moniavioisia. He korostavat yhä uudelleen ja uudelleen, että miesten ja naisten välillä ei ole siinä mitään eroja. Yhtäkkiä he toteavat kuitenkin, ihan vain omana mielipiteenään, että promiskuiteetti olisikin miehille tärkeämpää. He suosittelevat siksi, että vaimot antaisivat aviomiehilleen luvan harrastaa vapaasti sivusuhteita. Tsiisus. Ainoa kommentti, minkä tuosta loppupäätelmästä voi esittää on, että se ei ole linjassa kirjan minkään muun osan kanssa. Ehkäpä se on ujutettu kirjaan ovelaksi markkinointikeinoksi, jolla myös miehet saadaan lukemaan tuo muuten tasa-arvoinen ja suorastaan feministinen kirja.

Hyvää naistenpäivää!

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Vapaan promiskuiteetin haittapuoli on siinä, että se heikentää avioliittojen pysyvyyttä. Jos antaa luvan aviomiehelleen käydä vieraissa, niin on todennäköisempää, että mies ihastuu johonkin seksikumppaniinsa ja muuttaa tämän luokse asumaan. Miehen palkkarahat sitten menevät tämän uuden vaimon ja heidän yhteisten lasten elättämiseen, ja vain almuja riittää entisen vaimon lasten elatukseen.

Samoin aviovaimon ei kannata ryhtyä sivusuhteisiin, koska myös siitä seuraa helposti avioero. Sitten sitä yksinhuoltajana elättää lapsiaan usein pienellä palkalla.

Naiset ovat yhteiskunnassamme tiukan seksuaalimoraalin kannattajia, ja aivan syystäkin. Nimittäin yhteiskunnassamme vallitsee selkeästi naisten hypergamia, eli naiset pyrkivät avioitumaan aina parempituloisen miehen kanssa. Näin yhteiset lapset saavat paremman taloudellisen tulevaisuuden ja vaimonkin on mukavampi asua hyvällä asuinalueella omistusasunnossa hyvin koulutetun hyväpalkkaisen miehen kanssa. Yhteiskunnassamme onkin pula hyvistä avimiesehdokkaista, eli koulutetuista ja hyvin ansiatsevista miehistä. Tyhjätaskuja ja syrjäytyneitä miehiä on taas liikkaakin tarjolla. Hieman vanhan suomlaisen tutkimuksen mukaan mukaan alimman tuloviidennksen miehistä ilman naista eli 43 % miehistä, kun taas ylimmän tuloluokan miehistä ilman naista eli vian 2 %.

Perhesosiologien mukaan naisten taipumus avioitua ylöspäin onkin johtanut siihen, että Suomessa on kaksi isompaa sinkkujen ryhmää. Hyvin koulutetut naiset, jotka eivät löydä vertaistaan koulutettua miestä, ja heikosti koulutetut pienipalkkaiset miehet, jotka eivät kelpaa aviomiehiksi. Miehet taas ottavat puolisoikseen heikosti koulutettuja ja pienipalkkaisia naisia, vaikka itse olisivat hyvin koulutettuja ja hyväpalkkaisia.

Naisten etu on kokonaisuudessaan se, että seksi pysyisi yhteiskunnassa mahdollisimman tiukasti avioliittojen sisällä, jolloin avioliitot ovat mahdollisimman pysyviä. Näin oma aviomies ei lähde jonkun 20 vuotta itseään nuoremman kaupan kanssan tai kampaajan kanssa uuteen suhteeseen sivusuhteessa alkaneen romanssin seurauksena.

Käyttäjän JukkaLaulajainen kuva
Jukka Laulajainen

Mikon teksti kertookin sen miksi 6+6+6 malli ei kansalaisia houkuta.

Toimituksen poiminnat