H1N1 tiedotus uusiksi

Tuoreiden gallupien mukaan suuri joukko suomalaisista ei halua sikainfluenssarokotusta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on rokotevastaisuudesta huolissaan. Sen pääjohtaja Pekka Puska arvostelee Suomenmaan haastattelussa mm. Rokotusinfo-nimisen yhdistystä, joka jakaa H1N1-rokotteesta kuulemma väärää tietoa.

En tässä halua ottaa kantaa H1N1-rokotuksiin sen enempää kuin toteamalla, että omat asenteeni rokotuksiin ovat aina olleet myönteisiä. Olen hankkinut sekä itselleni että lapselleni kaikki saatavilla olevat rokotteet ja yksityisesti vähän ylimääräisiäkin, viimeksi kävimme ostamassa kausi-influenssarokotukset Dextrasta.

Ihmettelen sen sijaan, eivätkö terveysviranomaiset ole oppineet mitään sikainfluenssarokotuksesta tiedottamisesta. 

Virallinen rokotusinformaatio vaikuttaa äärimmäisen pelkistetyltä ja ympäripyöreältä, asiantuntijat lähinnä vakuuttavat, että rokote on "turvallinen". He korostavat, että se on samanlainen kuin kausi-influenssarokote ja että sen lisä- ja tehosteaineet ovat Euroopassa yleisessä käytössä. Vastapuolen mukaan rokote eroaa kausi-influenssarokotteesta lisäaineiden ja tehosteaine skvaleenin vuoksi, jonka käyttö on kuulemma kiellettyä Yhdysvalloissa.

Mistä tavalliset kansalaiset voivat tietää, kumpi näistä täysin vastakkaisista näkemyksistä on totta? Epäilen, että mielipidekyselyiden vaaka on kallistunut vastustajien puolelle siksi, että rokotusinfo listaa nettisivuillaan valtavat määrät lähdelinkkejä väitteidensä tueksi. Vaikka lähteet olisivat harhaanjohtaviakin, niistä syntyy vaikutelma tieteellisyydestä. Mikä tärkeintä, rokotusinfon sivustolle eksynyt tuntee pääsevänsä muodostamaan itse oman näkemyksensä rokotteen turvallisuudesta. Sitä on jälkeenpäin vaikea murtaa, sillä kaikkien mielestähän omat mielipiteet ovat niitä oikeita.

THL sen sijaan hokee pariksi lauseeksi tiivistettyä totuutta mahdollisimman yksinkertaisessa ja valmiiksi pureskellussa muodossa. Ilmeisesti laitos luottaa siihen, että sen virallinen auktoriteettiasema riittää perustelemaan väitteet todeksi ilman, että niitä tarvitsee varsinaisesti perustella. Asiaa ei yhtään auta se, että Puska painostaa rokotteesta virheellistä tietoa levittäneitä oikeudellisella vastuulla H1N1-kuolemista. Ihmiset yleensä eivät pidä siitä, että heitä uhkaillaan. Lisäksi saattaa syntyä epäilys, ettei rokotuksia voi enää perustella faktoilla, kun viranomaiset turvautuvat kovisteluun ja pelotteluun.

Suomalaiset eivät enää ole niin auktoriteettiuskovaisia kuin aikaisemmin. Siihen vaikuttaa sekä koulutustason nousu että Internet. Tiedonvälitys ei ole enää yhdensuuntaista. Netin keskustelupalstoilla ihmiset voivat vaihtaa näkemyksiä ja luoda kaikkien saatavilla olevasta rajattomasta tiedosta uusia tulkintoja. 

Se on hyvä asia. Itse asiassa opetusministeriökin haluaa sisällyttää mediakriittisyyden koulujen opetussuunnitelmiin, joiden tavoitteena on kasvattaa nuoria "osallistuviksi ja kriittisiksi kansalaisiksi sekä paikallisella että globaalilla tasolla". Mielipiteenvapaus ja avoin tiedonvälitys kuuluvat demokratiaan.

Nyt näyttää siltä, että johtavat terveysviranomaiset haikailisivat päin vastoin jonkinlaista Pohjois-Korean kaltaista yhteiskuntajärjestelmää, jossa vallitsee yksi virallinen totuus ja jossa kansalaisten yläpuolelle asettuva isähahmo jakaa alaisilleen tarpeelliseksi katsomiaan tiedonmurusia. Holhoavaa vaikutelmaa pönkittää arkkiatri Risto Pelkosen lausunto, jonka mukaan rokotteista kieltäytyvät hoitajat ja lääkärit täytyy "ottaa puhutteluun."

Ehdotan, että THL omaksuisi rokotemyönteiselle viestilleen samanlaisen tiedotustavan kuin minkä rokotusinfo on osoittanut tehokkaaksi. Laitoksen olisi mitä kiireimmin perustettava nettisivuilleen pohjaton linkkilista kaikista influenssarokotteeseen liittyvästä tutkimustiedosta. Mahdollisimman yksityiskohtainen tutkimustieto kaikilla tarjolla olevilla kielillä on paras lääke huhupuheita vastaan. On tärkeää mahduttaa tutkimusmateriaalin joukkoon sekä puoltavia että vastustavia näkemyksiä, muuten sisältö vaikuttaa sensuroidulta. 

Nykyinen viestintästrategia on varmaan valittu tiedottajien vanhasta suosituksesta. Yleensähän viesti kannattaa pelkistää mahdollisimman yksinkertaiseksi ja toistaa rajattua määrää pääteemoja, kunnes sanoma menee läpi. Tällä kertaa se ei toimi.

Opiskelin aikoinaan mainontaa ja markkinointia Markkinointi-Instituutissa. Tenttimateriaalista jäi mieleen seikka, että kuluttajat tekevät ostopäätöksiä tunteen perusteella, jos he eivät ole erityisen kiinnostuneita tuotteesta. Siinä tapauksessa mainokseen ei pidä ympätä liikaa detaljitietoa vaan keskittyä maalailemaan mielikuvia. Sellainen asetelma taitaa olla markkinointiviestinnässä tavanomaisin.

Sen sijaan jos kuluttaja on vahvasti involvoitunut eli aihe on hänelle tärkeä, hän tarvitsee ostopäätöksensä tueksi paljon yksityiskohtaista faktatietoa. Sikainfluenssan uutisointin alkumetreillä heräteltiin taudista uhkakuvia ja ihmiset huolestuivat siitä, ja sehän tiedetään, että mikään ei kosketa ihmisiä syvällisemmin kuin oman kuoleman mahdollisuus. Ihmisistä tuli siis erittäin vahvasti involvoituneita. Siksi rokotetiedottamisessakin pitäisi nyt keskittyä jakamaan perinpohjaista detalji-infomaatiota ja siirtyä pois iskulauseista.